Perjantai 18.9, Aamuherätys 03:30.
Tästä se lähti, aamukahvit ja sitten reput autoon ja kohti Lahtea. Lahdesta kyytiin nousi toinen soturimme ja matka jatkui Mikkeliin MPK:n ja Stadin sissien järjestämään kurssiin/kilpailuun.
Perillä ensin ilmoittautuminen kurssille, sen jälkeen noutamaan PV:n varastolta vaatteita, varusteita sekä tietysti legendaarinen RK62. Tämän jälkeen paluu ”kassulle” välppäämään tavaroita lähtökuntoon.
Reput ja varusteet kun saatiin välpättyä lähtökuntoon, nousimme bussiin ja siirryimme kurssi/kilpailu-alueelle.
Tässä vaiheessa oli aika hieman ruokailla:
Myös ”vaimo” pääsi lepäämään ruokailun ajaksi:
Ruokailun jälkeen oli kurssin aloituspuheet sekä opetusta sissitiedusteluun, ensiapukoulutusta sekä tähystyspaikan naamiointi ja rakennus koulutusta.
Tämä oli itselle ainakin todella hyvä setti, koska en ole 2003 vuoden jälkeen kerrannut näitä. Muutoksia oli tapahtunut toimintamalleihin jotakuinkin 90% siitä mitä itselle oli opetettu 2003.
Koulutuksen jälkeen oli aika nostaa rinkat selkään ja lähteä marssille, kohti uusia kokemuksia.
Jonkun tovin marssittuamme syvälle metsään, teimme ketunlenkin ja perustimme ensimmäisen ”leirimme”. Suomeksi, rinkat maahan ja meikit esiin.
Kävimme tehtävänannon läpi, suunnittelimme suunnat, jaoimme taisteluparit ja lähdimme liikkeelle.
Hetken jouduimme etsimään hyvää paikkaa tähystyspisteelle, mutta löytyihän se lopulta ja vielä hyvällä näkyvyydellä kohteeseen. Ensimmäinen pari jäi aloittamaan tähyn ja rakentamaan pesän, jota ei havaita muualtapäin. (poj’jaat onnistu tässä kyllä niin hyvin ettei sitä pimeessä enää meinannu löytääkkään ;D )
Toinen pari aloitti löytämämme leiripaikan laiton ja vartioinnin. Itse lähdin oman parini kanssa tiedustelemaan linjalle ja sen yli, tarkoituksena bongata vihollisen tiedustelijoita ja kohteita. Kello oli 19:00 paikkeilla.
Taisteluparini oli kokenut maakuntajoukkojen mies, jonka kanssa yhteistyö toimi äärettömän hyvin. Samoilimme ja hiippailimme metsikössä, hämärä oli jo laskeutunut hyvin ja joutui jo tarkasti ja varovasti liikkumaan…. jokainen risun rapsaus kuului KAUAS….
Tovin päästä hahmotimme jotain puiden takaa… pysähdyimme ja kuuntelimme…. Ääniä… nyt ollaan jännän äärellä!
Hivuttauduimme lähemmäs ja saimme selvitettyä, että metsikköön oli piilotettu muutama auto, naamioituna kuusenoksilla. Hiivimme mahdollisimman kyyryssä ja hiljaa lähemmäs ja yht’äkkiä parini nosti käden pysähtymismerkiksi. Oma askeleeni oli vielä kesken ja pinnistelin etten risauta mitään risua jalan alla… hengitys pysähtyi.. kuulo terävöityi..
Parini näytti käsimerkillä, että ansoja… nyt havaitsin ne itsekkin. Muutaman metrin päässä oli viuhkapanos kohti meitä… taisin sihauttaa hampaitten välistä hiirenhiljaa perinteisen kirosanan, joka alkoi V kirjaimella…
Peräännyimme taaksepäin ja löysimme pienen poteron, jossa tein ilmoituksen havainnoista ja päätimme palata takaisin, kun pimeys on laskeutunut paremmin. Samassa kuulimme puhetta n. 20m päästä. Lähdimme mahdollisimman hiljaa pois ja kiersimme aluetta saadaksemme selville missä vihulaisia olisi lisää.
Lopullinen pimeys laskeutui nopeasti, pystyimme kulkemaan, mutta vaivalloisesti. Maasto oli kaatunutta puuta, kuoppia, risukkoa ja lätäköitä loputtomasti. Saimme samoiltua alueen läpi eikä siellä näkynyt enempää vihulaisia tai rakennelmia. Päätimme palata takaisin tutkimaan paremmin aiemmin löydettyä paikkaa. Kompassisuunta kohti seikkailua ja matkaan.
Tovin kuljimme, oli niin pimeä ettei erottanut enää mitään kiintopisteitä ja totesin parille, että etsitään suoja jossa voin tarkistaa GPS:n kanssa paikkamme. Lauseestani meni ehkä 2 sekuntia, kun n. metrin päässä kulkenut hämärä hahmo hävisi WUF, äänen saattelemana… sekunnin hiljaisuus ja ”uhhh… löysin suojan” lause kuului hiljaa jostain edestäni.
Taisteluparini oli pimeässä astunut kranaattikuoppaan ja tippunut sinne. Onneksi ei loukkaantunut ja tästä saatiin makoisat naurut. Näkemästäni puuttui sarjakuvamainen hattu, joka hiljaa leijuu alas pudonneen hahmon perässä. 😀
Kömmin kuoppaan ja tarkastin GPS:n kautta sijaintimme, korjasin suunnan kompassiin ja jatkoimme matkaa.
Saavuimme takaisin paikkaan, jossa vihulaisia oli löytynyt. Hiivimme kiertäen viuhkapanoksen ja tutkimme paikan läpikotaisin onnistuneesti.
Kello oli noin 00:12, kun lähdimme takaisin leiriämme kohden. Pimeys teki leirin löytämisestä todella vaikeaa ja taisimme kulkea siitä ohikin kerran. Löysimme leirin ja vapautimme sieltä toisen parin päästämään tähy ryhmän nukkumaan. Muistaakseni 04:15 menimme itse tähypaikalle.
Väsymys oli jo iskenyt ytimiin. Ilma oli viileä ja vaatteet kosteita, lähinnä hiestä märät. Tähypaikalla oli rauhallista, muutama auto liikkui vuoron aikana, satunnaisia räjähdyksiä.
Seuraavaa vuoroa ei vaihdettu. Saimme irrottautumiskäskyn n. 06:10. Vihollisen aikeet oli paljastettu ja leiri löytynyt. Pikaisesti purimme varomiinoitteemme ja keräsimme tähystys tavarat kantoon ja lähdimme harppomaan ripeästi kohti leiriä, jossa tapaaminen oli sovittu.
Saavuimme leiriimme ja pakkasimme rojut nopeasti reppuun ja lähdimme kaikki kohti noutopaikkaa. Matkalla oli vetisiä ojia joiden yli hypittiin, lisää risukkoa johon oli kompastua kokoajan. Huomasi, että väsymys rupesi vaikuttamaan tasapainoon ison rinkan kanssa. Matkan loppuosassa oli tien ylitys joka sujui vaivatta. Saavuimme noutopisteelle ja maastouduimme odottamaan kyytiä. Vihollisen autot kulkivat ohi vähän väliä. Nouto tältä pisteeltä ei onnistunut.. Siirryimme metsää pitkin varapisteelle, josta pääsimme auton kyytiin.. ETTÄ TUNTUI HYVÄLLE! nostaa jalat auton kyytiin ja nojata päätä taakse ilman rinkkaa. Siirryimme lähemmäs vihollista ja nousimme autosta ulos.
Seuraava osuus oli hyökkäys vihollisen linnoittamille rakennuksille.
Osuudessa RK62 vaihtui paintball merkkaimeen ja lähdimme hyökkäysalueelle. Hiippailimme asemiin ja käsky kävi hyökkäykseen.
Hyökkäys käynnistyi hieman sekavana, lähti kuitenkin vyörymään hyvin oikealta eteenpäin sen jälkeen, kun saimme vihollisen huomion vasemmalle laidalle.
Taistelu oli ohi ja rakennukset vallattu kohtuu nopeasti.
Mielestäni hyvä ratkaisu käyttää paintball merkkaimia tässäkohtaa. Turha ramboilu jäi pois, ihmiset joutuivat keskittymään paremmin tekemiseen yhdessä.
Taistelun jälkeen vaihdoimme paintball merkkaimet takaisin RK62:iin ja siirryimme uudelle paikalle, jossa kerkesimme lämmittää hieman ruokaa ja syödä.
Tästä paikasta poistuimme uudelle tehtävälle; vihollisen johtoryhmää havaittu liikkuvan autolla, pysäyttäkää auto ja kaapatkaa tärkeä henkilö kuulusteltavaksi.
Lennokkitiedustelun perusteella teimme pysäytyspaikan, jossa kylkipanoksella pysäytys. Itse lähdin ryhmän toisen jäsenen kanssa autolla suuntaan, josta vihollinen oli saapumassa, pysäköimme auton lähelle tietä ja laskimme penkit kenoon, jotta voimme piiloutua autoon. Tehtävänä tunnistaa oikea auto ja seurata sitä pysäytyspaikalle, tukkia ajoväylä omalla autolla ja syöksyä vihollisauton oikealle puolelle, eliminoida vastus ja vangita kohdehenkilö.
Meillä ei ollut tietoa montako henkilöä kohdeautossa on, vain tieto, että kohdehenkilö on nainen ja auton rekisteritunnus.
Odotimme autossa hetken, kunnes havaitsin saapuvan pakettiauton… ”onkohan se toi?” kysymys pyöri mielessä siihen asti, että sain kurkittua rekisterinumeron.. ja olihan se oikea auto. Auto käymään ja perään. Ilmoitimme saapuvan auton samantien odottavalle väijyporukalle.
Kun pysäytyskohta läheni, kiihdytin ja ajoin lähemmäs. Näyttävät räjähdykset tien sivuilla pölähtivät, vihollisen auto pysähtyi ja tuhkapilvi jäi leijumaan. Tein käsijarrukäännöksen niin, että auto jäi poikittan ajoväylälle 10m päähän kohteesta. Tönäisin oven auki ja nappasin aseen mukaan. Syöksyimme RK:t tanassa autolle, temmottiin ovet auki ja autossa oli haavoittunut kohdehenkilö oikealla, etupenkillä. Kohdehenkilöllä oli oikea käsi revennyt irti, mahdollinen niskavamma ja hän oli tajuton. Kuski oli kuollut pysäytyksessä. 1 mies vartioon, 1 tutkimaan autosta tiedustelutietoa (karttoja, läppäreitä jne.), loput pelastamaan kohdehenkilö autosta.
Ymmärtääkseni ryhmämme suoritus tehtävään oli parhain.
Oli aika siirtyä lisäkoulutukseen.
Luvassa oli TRA harjoitteena rakennuksen valtausta ja henkilön kiinniottoa, pistooliammuntaa ja uuden reserviläiskiväärin kanssa ampumista radalla.
Ryhmämme aloitti TRA osiosta, jossa oli käytössä Noptel -järjestelmä, kiinnitettynä reserviläiskiväärin paineilma versioon.
Oli hyvä huomata kuinka PALJON puolustusvoimien TRA tyyli eroaa yksityisen puolen koulutuksesta, joka on itselle tutumpaa. Tästä osiosta suorastaan pääsin nauttimaan. Opin paljon uutta ja kertasin vanhoja asioita.
Seuraavaksi menimme pistooliradalle, jossa luulimme, että ammumme perinteisesti loosista tauluja. Todella positiivinen yllätys oli se, että harjoittelimme liikkuessa eteen ja taaksepäin ampumista. Tulokseksi sain toiseksi parhaan tuloksen… hävisin yhdellä pisteellä…. ammuin 2 laukausta liian löysällä ranteella ja tämä kostaantui tuloksissa heti.
Seuraavaksi suuntasimme kivääri radalle, jossa emme myöskään perinteistä rata-ammuntaa tehneet, vaan ammuimme tuplalaukauksia pienempiin fläppitauluihin.
Ensikokemus uuteen reserviläiskivääriin oli todella positiivinen. Erona normaaliin PV:n kivääriin on se, että Res. mallissa ei ole sarjatulta ja varmistin on nyt perinteisen AK vaihtimen lisäksi peukalolla toimivana.
Hyvää settiä ! Kiitos MPK!
Ammuntojen jälkeen oli paluu metsään, jossa oli havaittu vihollisen toimintaa edelleen. Rinkat taas selkään ja suunta uudelle alueelle. Pimeä iski taas nopeasti marssiessa ja leiriä ei oikein edes keretty perustaa, tiputimme reput vaan maahan. Pimeys oli jo leiripaikan löydettyämme sitä luokkaa, ettei ilman valonvahvistinta nähnyt kättään pitemmälle. Jäin parini kanssa leirivahtiin, toiset lähtivät valonvahvistimien kanssa etsimään vihollisen liikettä lähistöltä. Taisin tässäkohtaa torkahtaa n.20min kyselemättä. Väsymys oli jo korkealla, kylmä iski hikisten varusteiden läpi nopeasti. Tuli käsky irrottautua ja suunnata kokoontumispaikalle. Pakkasimme taas ja odotimme toiset paikalle. Marssi jatkui pimeyteen ja pitkälle. Otimme riskin ja kuljimme tietä, jotta pääsisimme nopeasti liikkumaan. Saavuimme aukean laitaan ja havaitsimme auton parkkeerattuna metsikköön. Pysähtymiskäsky tuli nopeasti käsimerkillä ja jähmetyimme kaikki kuuntelemaan… Vihollinen oli kytiksessä, suoraan edessä.
Teimme väistöliikkeen metsikön kautta, vihollisen takaa kiertäen. Tämä operaatio ei ollut helppo eikä rinkat selässä, väsyneenä pystynyt enää joka risua välttämään. Tämän huomasi myös vihollinen, joka koitti auton valoilla vilautella niin, että havaitsisi meidät. Risukon läpi kulkien pääsimme kuitenkin kiertämään väijypaikan ja olimme juuri jatkamassa matkaa kun auto käynnistyi ja lähti liikkeelle. Syöksyimme jokainen lähimmän puskan läpi maihin ja piilouduimme. Rinkkani jäi kiinni oksiin ja kyllä sapetti irrotella sitä nopeasti. Selvisimme kuitenkin.
Auto poistui ja keräilimme itsemme,varusteemme ja jatkoimme pikamarssia kohteeseen, jossa tapasimme muita oman joukkueen ryhmiä.
Leiriydyimme odottamaan seuraavia ohjeita.
Levitin tälläkertaa oikein makuupussin ja ryömin sisään… nukahtamista ei tarvinnut odotella. Arviolta pari tuntia sai nukkua.
Herätessä iski karu todellisuus taas… Ilma oli kylmä.. Makuupussi märkä, vaatteet märkiä… KAIKKI OLI MÄRKÄÄ JA KYLMÄÄ !
Tärisevin ja kylmin käsin koitin pakata tavarat nopeasti seuraavaa siirtymää varten.
Lähdimme taas rinkat selässä marssimaan seuraavaan kohteeseen. Lähestyessämme tapaamispistettä, oli taas tien ylitys.. tälläkertaa näimme miehen vahdissa pienenmatkan päässä.. 2 ensimmäistä meistä pääsi tien yli, oli vuoroni, kurkistin varovasti miehen suuntaan… no eikös se peijaani katsonut suoraan kohti, en voinut ylittää.. pitkän tovin mies tuijotti, (ei ollut havainnut minua) kohti kunnes kääntyi ja käveli poispäin. syöksyimme yli tien ja saavuimme kohteeseen.
Seuraava osuus oli pitempi pikamarssi aikaa vastaan ja luonnollisesti raskaskulkuisen maaston läpi.
Marssi alkoi, vauhti oli hyvä. Yöllä makuupussissa kastuneet vaatteeni alkoivat hiertää, sukat märät.. Jalkojen rakot puhkesivat… viimeinen kilometri alkoi olla jo sellaista ankkakävelyä, ettei sitä enää marssiksi voinut kutsua.
Selvittiin! Se oli viimeinen osio.
Tästä sitten välppäämään varusteita, suihkuun ja palauttamaan lainavarusteet. Sen jälkeen saimme ilmoituksen, että kokoonnumme läheisen ravintolan pihalla. Voitte kuvitella kuinka hyvältä se kuulosti tämän kokemuksen jälkeen… ravintolan pihalle… ennakkoon vielä tieto, että sunnuntaina saadaan ruoka… En ollut ainoa jonka kielellä vetisti jo..
Kokoonnuimme sovittuun paikkaan ja odottelimme ylemmistön saapumista ja ravintolaan pääsyä.. No tulihan se ylemmistö vihdoin.. KENTTÄLOUNAAN KERA! Kanakeittoa pahvilautaselta oli ateriana, ravintolan pihalla! 😀 😀 😀 Kunnon inttiläppä loppuun. Nauroin.
Mitä jäi käteen? Hemmetin kova reissu, ylitin itseni monta kertaa ja opin mielettömästi uutta. Ryhmä jossa olin, ruskea joukkue, ryhmä 3… PARAS RYHMÄ! Parhaat jätkät 😉 !
Kiitos MPK ! Kiitos Stadin Sissit ! Oli huikea reissu !
